Omat pelot!

Kaikilla ihmisillä on varmasti jokin pelko. Oli asia ihan mikä vaan. Minusta jokaisen kuuluu pelätä edes jotain elämässä. Ei tietenkään kaikkea, mutta edes jotain pientä asiaa. Jokaisella on omat pelkonsa ja muiden kuuluisi kunnioittaa niitä, vaikkei itse pelkäisi samoja asioita.

Itse pelkään montaa asiaa. Kehtaan myöntää pelkoni, mutta aina toisten reaktiot eivät ole niin positiivisia, kuin odottaisi. Minä pelkään pimeää, esimerkiksi en ikinä haluaisi lähteä ulos yksin pimeällä. Yleensä en mene pimeällä ulos, mutta jos on pakko niin pyydän jonkun mukaan. Pimeän lisäksi pelkään käärmeitä ja kammoksun isoja hämähäkkejä. Minulla on myös eräänlainen trypofobia eli reikäkammo, mutta ei kauhean paha. Näistä kolmesta en kerro niin helposti ihmisille.

Kaikista suurin peloistani on oksennuskammo/pelko. Inhoan oksentamista ja oksennustautia todella paljon. Tätä pelkoa voi myös sanoa emetofobiaksi. Minun tapauksessa reagoin jo, kun joku mainitsee oksentamisen, tai kuulen/haistan oksennuksen. Pahimmat ovat sen näkeminen ja itse oksentaminen. Aivan kauheaa! Tästä ja pimeän pelosta kerron paljon helpommin ihmisille. Ainakin tilanteissa, jossa toisten olisi hyvä tietää tälläinen seikka.

Syy miksi kirjoitan näin inhottavasta aiheesta johtuu siitä, että yksi läheisimmistä henkilöistä ei tajua tätä pelkoa, vaikka on tiennyt asiasta jo monta vuotta. Hän ei ymmärrä miksi haluan olla mahdollisimman kaukana tapahtuneesta, mutta kun en vain halua mitään ”tietoa” asiasta. Ymmärrän kyllä, että ei kaikki ymmärrä tätä pelkoa, mutta tämän ihmisen jos kenen pitäisi. Hänen pitäisi tukea minua tälläisinä hetkinä ja tälläisissä asioissa.

Toivon, että jos jollain teidän läheisellä on jonkin näköinen pelko, niin tuette ja ymmärrätte häntä, ettekä vain tuomitse kyseistä pelkoa. Jotkut pelkää toista asiaa ja jotkut toista. Jotkut pelkäävät enemmän, jotkut taas vähemmän. Se on jokaisen oma asia mitä pelkää ja kuinka paljon. Älkää myöskään pelätkö myöntää pelkojanne toisille!

2 thoughts on “Omat pelot!

  1. reepu

    Itselläni ei tule nyt mieleen, mitä pelkäisin ylitse kaiken. Ennen kuitenkin olen kammoksinut ahtaita paikkoja, eikä ollut kovin mukavaa kun kaverini yrittivät saada minua kellareihin ja pieniin puuvarastoihin. Olen päässyt asian ja pelon yli, mutta en silti ymmärrä mitä hauskaa toisen nöyryyttämisessä on. Ymmärrän pointtisi kun sanot että toista pitäisi tukea vaikka ei itse pelkää samaa asiaa. Voisit kirjoittaa ensi kerralla vaikka joistain huonoista/hyvistä kokemuksistasi keliakiaan liittyen. 🙂

    Vastaa
    1. Rita Artikkelin kirjoittaja

      Hyvä, että olet päässyt pelon yli. Ei ollut kavereilta kyllä yhtään kiltisti tehty 🙁
      Kiitos kirjoitus ideasta, teen aevan varmasti siitä 🙂

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *